Sagan mukaan se sai myytyä tiistaina päättyneessä kaupassa 3,4 miljoonaa eläinnahkaa, kun vuosi sitten vastaavaan aikaan kauppansa teki ”vain” 2,6 miljoonaa nahkaa. Välitysmyynnin arvo nousi 220 miljoonaan euroon viimevuotisesta 96:sta miljoonasta.

Näin suurta summaa ei Sagan tiedotteen mukaan ole huutokaupoissa tienattu yli kymmeneen vuoteen, ja yhtiön mielestä se kertoo ”luottamuksen palautumisesta markkinoille”.

Kaikki tarjolla olleet minkin, ketun ja suomensupin nahat myytiin aiempaa kalliimmin hinnoin. Siniketun hinnannousu oli 40 prosenttia.

Viimeksimainittu onkin yllätyksen aihe – ja varmasti tarhaajille juhlan paikka.

TURKISMYYNTI on kärsinyt Euroopassa vuosien ajan imagovaikeuksista. Tuotannon eettiset ongelmat ja eläinsuojelukampanjat vähensivät nimenomaan länsimaisten vaatevalmistajien halua käyttää turkista raaka-aineenaan.

Keskeiset eurooppalaiset muotitalot luopuivat turkiksista 2010-luvun lopulla, viimeisimpinä muun muassa Furla ja Versace vuonna 2018.

Nyt kuluttajien vaatemieltymysten arvellaan kääntyneen, ja muutos lähtee yllättäen nuorista ostajista. Muun muassa Helsingin Sanomat kertoi taannoin jutussaan turkisten palanneen osaksi urbaania nuorisomuotia.

Muissa kulutusvalinnoissaan hyvinkin tiedostavat someinfluensserit esiintyvät mielellään vintage-turkisasuissa. Aiempien sukupolvien turkisvastustajat ovatkin julkisuudessa olleet ymmällään, mistä mielenmuutos vaatteiden sallimisessa johtuu.

Eläinten oikeuksien ymmärtäminen ja puolustaminen on nimittäin samaan aikaan lisääntynyt. Esimerkiksi tämän talven susijahtien oikeutusta arvosteltiin laajalti – vaikka näidenkin eläinten turkeista valtaosa päätyy metsästäjilleen vaatteiksi, somisteiksi tai koristeiksi.

Monet eduskunnan kansanedustajatkin ovat kyselyissä tukeneet turkistarhauksesta luopumista.

JÄRKEENKÄYVÄN selityksen ristiriitaan tarjosi äskettäin trendiasiantuntija Teppo Turkki (mainio nimihahmo tähänkin aiheeseen).

Hän arveli Apu-lehden kolumnissaan, että turkisten uusi tuleminen liittyisi turvallisuuden tunteen kaipuuseen ja jonkinlaisen vakaan vanhan maailman tavoitteluun. Painava, jo isoäitiä lämmittänyt turkisvaate antaa konkreettiselta tuntuvaa suojaa epävarman ajan myrskyiltä.

Turkis on myös aina edustanut perinteistä vaurautta, eikä nuorten sukupolvien mielestä äveriäisyyden näyttämistä tarvitse enää kulttuurisyistä piilotella.

Ja kun vintageturkit ostetaan pois markkinoilta, pulan aiheuttama kysyntä leviää pikkuhiljaa uusiinkin turkiksiin – vaikka nuorisolaiset eivät sitä ehkä itse haluaisikaan.